Syvän rauhan harha – miksi varautuminen on investointi tulevaisuuteen
Olen juuri kotiutunut alueelliselta maanpuolustuskurssilta, joka avarsi näkemyksiäni Suomen kokonaispuolustukseen. Kurssi tarjosi hyvän muistutuksen siitä, miten jokainen osa yhteiskuntaa – yritykset, julkinen sektori, järjestöt ja yksilöt – on oma lenkkinsä maan turvallisuusketjussa. Myös omalla alallani on tärkeää, että ymmärrämme varautumisen merkityksen ja sisällytämme sen systemaattisesti kaikkeen tekemiseen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen varautumista ja investointeja kolmesta keskeisestä näkökulmasta:
Investointien suunnittelu ja lopputuote
Sopimushallinta ja varautuminen
Investointien toteuttaminen ja turvallisuusnäkökulmat
1. Investointien suunnittelu ja lopputuote
Usein investointeja suunniteltaessa keskitytään ensisijaisesti siihen, mitä haluamme saada aikaan ja millä kustannuksilla. Varautumisen näkökulmasta on kuitenkin tärkeää pysähtyä miettimään, miten lopputuote tai -palvelu palvelee käyttäjiä myös häiriötilanteissa ja pahimmillaan poikkeusoloissa.
Keskity konkreettiseen rakennelmaan tai järjestelmään: Miten se on suunniteltu kestämään erilaisia uhkia ja operoimaan haastavissa olosuhteissa?
Yhteistyö loppukäyttäjän kanssa: Onko loppukäyttäjän tarpeet ja näkemykset huomioitu? Vuorovaikutus ja aktiivinen keskustelu auttavat tunnistamaan piileviä riskejä.
Kriittinen infra: Mikäli kyseessä on yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeä rakennus tai järjestelmä, on huomioitava haavoittuvuudet. Voiko yksi tuotantolaitos tai runkolinja olla ainoa pullonkaula, ja miten se vaikuttaisi asiakkaisiin häiriötilanteissa?
Yhtenä hyvänä esimerkkinä ovat väestönsuojat, jotka syvän rauhan aikana unohtuvat helposti – niiden merkitys ei ole ollut samalla tavalla esillä kuin menneinä vuosikymmeninä. Näin ollen monet saattavat pitää niitä kustannustehottomina tai jopa turhina investointeina. Kuitenkin nykyisessä turvallisuustilanteessa Suomessa on herätty huomaamaan, miten arvokkaita suojaratkaisuja nämä voivat olla. Monille ulkomaisille suomalainen väestönsuojajärjestelmä onkin jo itsessään mielenkiintoinen esimerkki hyvin hoidetusta varautumisesta.
2. Sopimushallinta ja varautuminen
Suomessa on vahva kulttuuri rakentaa organisaatioiden toimintakyky erilaisten sopimusten varaan. Sopimukset tuovat selkeyttä, mahdollistavat resurssien tehokkaan käytön ja auttavat kustannustehokkaiden ratkaisujen löytämisessä. Mutta mitä tapahtuu, kun olosuhteet muuttuvat radikaalisti?
Poikkeusolosuhteet: Ovatko sopimukset joustavia, jos työvoima ei olekaan käytettävissä totutulla tavalla? Mitä jos logistiikka takkuaa tai raaka-aineita ei saa toimitettua sovitusti?
Markkinahäiriöt: Jos markkinoilla tapahtuu suuria muutoksia, voiko sopimusteksti kattaa näitä riskejä? Kuinka esimerkiksi hintojen äkilliset nousut tai materiaalien saatavuuskatkokset vaikuttavat projektin toteutukseen?
Logistiset pullonkaulat: Erityisesti merikuljetusten osalta Suomi voi olla herkkä. Jos tavaraa ei saada maahan, ei vahvinkaan sopimus enää auta.
Lisäksi on aiheellista pohtia, missä määrin organisaatioiden tulisi säilyttää omaa osaamista ja resursseja niiden ulkoistamisen sijaan. Pelkkä voimakas ulkoistaminen voi heikentää varautumisen kannalta tärkeää omavaraisuutta: jos esimerkiksi työvoiman tai palvelun saatavuus markkinoilla äkillisesti häiriintyy, joudumme toteamaan, ettei sopimus takaa resurssin pysyvyyttä. Onko tilaajaorganisaatioilla riittävästi kriittistä osaamista ja kapasiteettia omissa käsissään, jotta toimintakyky säilyy myös yllättävissä olosuhteissa? Vaikka oman osaamisen ylläpito saattaa näyttäytyä suorina kustannuksina kalliimpana, se voi pitkällä aikavälillä tuoda merkittäviä etuja varautumisen ja jatkuvuussuunnittelun näkökulmasta.
Organisaatioiden onkin syytä päivittää sopimushallinnan varautumissuunnitelma, jonka avulla tunnistetaan keskeiset riskit ja varaudutaan niiden hallintaan. Näin vältetään tilanne, jossa markkinoiden tai ympäristön muuttuessa sopimukset eivät enää vastaa todelliseen tarpeeseen – ja jossa omien kriittisten resurssien puute voi vaarantaa koko hankkeen tai palvelun toteutuksen.
3. Investointien toteuttaminen ja turvallisuusnäkökulmat
Kun investointihanke siirtyy suunnittelusta toteutukseen, on syytä miettiä, millaiset turvallisuuskäytännöt ja tiedonhallintaratkaisut ovat tarpeen. Rakentamisen tai kehittämisen elinkaaren aikana mukana voi olla lukuisia aliurakoitsijoita ja yhteistyökumppaneita.
Tiedonjakaminen: Kenellä on oikeus päästä projektiin liittyviin luottamuksellisiin tietoihin? Kriittisissä hankkeissa turvallisuus- ja tietosuojakysymykset korostuvat.
Henkilöiden turvallisuusselvitykset: Joissain hankkeissa voi olla tarpeen varmistaa, että projektin ydinhenkilöillä on tehtynä luotettavat taustaselvitykset. Näin voidaan hallita tietoturvariskejä.
Fyysinen turvallisuus: Työmaa tai kehitysympäristö voi sisältää kriittistä teknologiaa tai infrastruktuuria, joka vaatii erityisiä turvajärjestelyjä jo rakentamisvaiheessa.
On kuitenkin hyvä huomata, että mikäli halutaan varautua tavanomaista vahvemmin, siitä aiheutuu väistämättä omat vaikutuksensa hankkeen kustannuksiin ja aikatauluihin. Turvallisuus- ja suojatoimet voivat hidastaa rakennusvaihetta tai vaikeuttaa tiedon jakamista eri toimijoiden välillä. Tämä on tasapainoilua kustannusten, aikataulujen sekä muiden työn suorittamista häiritsevien elementtien välillä – mutta samalla se on realiteetti, johon on parempi sopeutua ennemmin kuin myöhemmin. Tämänhetkinen globaali turvallisuus- ja markkinatilanne suosii niitä toimijoita, jotka ovat valmiita investoimaan varautumiseen myös konkreettisella tasolla.
Mitä kattavammin nämä asiat huomioidaan alusta alkaen, sitä paremmin vältetään kalliit korjausliikkeet ja improvisointi turvallisuuden suhteen. Vaikka vahvempi varautuminen tuo mukanaan lisätyötä tai kustannuksia, se on sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin toimintavarmuutena ja valmiutena selvitä erilaisista häiriötilanteista.
Yhteenveto
Sekä maanpuolustuskurssi että sen tarjoama katsaus varautumiseen muistuttavat, että resilienssi – organisaation, yhteiskunnan tai yksilön kyky selviytyä ja palautua häiriöistä – ei synny tyhjästä. Se on tahdon ja toimenpiteiden tulosta, joka rakentuu pienistä arjen valinnoista ja suuremmista strategisista päätöksistä.
Huomio loppukäyttäjän ja yhteiskunnan tarpeisiin: Investointien suunnittelun, sopimushallinnan ja toteuttamisen taustalla tulee aina olla selkeä ymmärrys siitä, mitä palvelemme ja miten varautuminen nivoutuu kokonaisuuteen.
Riskienhallinta ja jatkuvuussuunnittelu: Sopimusten, toimintamallien ja organisaation rakenteiden tulisi kestää odottamattomiakin olosuhteita.
Kriittisen infrastruktuurin turvaaminen: On tärkeää tiedostaa, missä määrin toimintamme on yhden järjestelmän tai prosessin varassa ja miten suunnitella toiminnan jatkuvuus mahdollisissa häiriötilanteissa.
Tässä blogipostauksessa läpikäydyt näkökulmat eivät ole suunnattu vain suuryrityksille tai julkisille toimijoille, vaan koskettavat jokaista yritystä ja yhteisöä, joka haluaa varmistaa toimintansa sujuvuuden myös yllättävissä olosuhteissa. Mitä laajemmin nämä asiat sisäistetään, sitä paremmin koko yhteiskunta on varautunut tulevaan.
